Muutoksia

Hei blogini vierailija!
Olen jättänyt tämän blogini elämään taustalle ja siirtynyt ylläpitämään sivustoani www.sinisusa.com

Tervetuloa sinne tutustumaan!
Sieltä löydät mm. verkkokauppaani, jossa on myynnissä postikorttejani, julisteita, sisustustarroja sekä tarratapetteja!

Erilaisia postikortteja löydän verkkokaupastani www.sinisusa.com

Tarratapetilla sisustat vaivattomasti - ilman liisterisotkuja!

Tapetti lähtee jälkiä jättämättä pois maalatulta seinältä, kaakelista, kaapin ovesta jne.

Kuvan tapetti on mallistosta OCTOBER ja kuosin väri "October Fog"

Jouluisia ajatuksia

Jouluna hetket ovat täynnä muistoja ja tärkeitä perinteitä. Huomaan, että lapsetkin ovat jo omaksuneet jouluperinteensä ja huomauttavat kyllä mikäli joku ei mene kaavan mukaan. Joulukuusemme sai tänä vuonna ylleen vihreitä, valkoisia, hopeisia ja mustia palloja. Tyttäreni olisi ehdottomasti halunnut punaisia palloja sekaan, mutta sain kuin sainkin perusteltua hänelle, miksi punainen ei nyt sopinut. Askartelimme sitten yhdessä lisää  vihertäviä koristeita ja lopputulos olikin ihan kiva, myös tytön mielestä.

Tässä ja nyt, nämä sävyt, tämä  kuvakulma, auenneet hyasintin nuput, kuusen vieno tuoksu, ensimmäinen suupala joululautasen herkkuja, lapsen jännitys joululahjojen äärellä, joulupäivän kiireettömyys. 

Hylkeenpyytäjien jäljillä

Viime kesänä retkeilimme Suomen eteläisimmässä kunnassa, Kökarissa, 5 päivän ajan.  Kökarin historia ulottuu 3000 vuoden taa, jolloin saarella asui talvisin kevään pyydystyskautta odottelevia hylkeenpyytäjiä.

 Näillä kallioilla, näissä maisemissa.

Aikaa elää

"Onnellinen on se, jolla on aikaa elää", on Otto Weiss tokaissut. Näinhän se on. Tämä syksy on mennyt hurjan nopeasti ja liian kiireellä olen puuskuttanut sinne tänne.

Istahdin koneelle katsomaan läpi viime kesän kuvasatoa ja poimin sieltä tänne muutaman lempihetkistäni. Kuvista huokuu kiireettömyys. Juuri sitä tarvitsen  nyt marraskuun ruuhkassa. Vedän villasukat jalkaan ja menen sohvalle, enkä tee mitään!

Ihana kesä. Melkein tunnen vieläkin kallion lämmön paljaitten varpaitteni alla.

Nizzan valo * osa 2

Se, mitä Nizzassa tapahtui muutama viikko sitten, tuntuu edelleen painajaisunelta. Kävelin itse vain pari kuukautta sitten samalla kadulla. Mitä kuuluu sille Promenade des  Angles:n hattukauppiaalle, tai niille lapsille, jotka kesän ensimmäisinä hellepäivinä nauttivat suihkulähteiden tuomasta virkistyksestä?

Ei tiennyt Henri Matisse, että 62 vuotta myöhemmin, Nizzan valoa tulisi himmentämään verilöyly, joka ei hetkessä unohdu.

Nizzan valo * Osa 1

Kauan odotettu matka toteutui toukokuun lopulla.

Täytän tänä vuonna 40 ja tämä oli osa "juhlavuoden" ohjelmaa :) - mukamasten helpottamaan ikäkriisiäni. Sain toisen rakkaista siskoistani mukaan. Kaksi mammaa lähti matkalle aika lailla rennosti tavoitteena rentoutua ja nauttia hetki lämmöstä ja  ranskalaisesta tunnelmasta.
Pääsimme Nizzan valoon.

Aamupalat rannalla...herkkujen kerääminen aamutorilta ja leipomoista...

Illalla Salade Nicoise et vin rouge.

Henri Matisse: “When I realised that every morning I would see this light again, I couldn’t believe how lucky I was.” His spirit became loyal to the "silver clarity of light" in Nice.

Taidemaalari H. Matisse eli Nizzassa  tai sen lähettyvillä 37 vuotta.

Äitienpäivä * Mother´s Day

Kuulen lähes kaiken. Keittiössä kolistellaan, lapset supattaa. Ulko-ovi avautuu ja suljetaan. Olen tietysti nukkuvinani kun makuuhuoneen ovi aukeaa ja saan runsaan aamupalatarjottimen sänkyyn ja sen iki-ihanan valkovuokkokimpun <3

Tänä äitienpäivänä meidän perheen isäntä valmisti inkiväärilohta vietnamilaisittain ja kuulemma Alkon myyjä oli sanonut, että jokainen äiti on champanjapullon ansainnut :) Ihana oli nauttia ateria yhdessä omien vanhempieni kanssa. Tässä iässä sitä yhä useammin ajattelee sukua, sukupolvia ja sitä ketjua, jota itse on pieni osa ja jota omat lapset jatkavat.

Kiitollisuutta.

Samalla tiedostan, että tämä on raskas päivä monelle. Eivät kaikki saa olla äitejä, vaikka haluaisivat. Välit ovat saattaneet mennä poikki lasten kanssa.
Oman äidin kuolema. Vakavasti sairas lapsi. 

Tyhjä syli. Suru. Ikävä.

Viime kesänä toteutin yhden haaveen. Halusin valokuvia itsestäni oman äidin kanssa, maisemassa, jossa me molemmat viihdymme. Kukkien keskellä, luonnossa. Halusin meistä muiston, joka sitoo nykyisen menneeseen. Sinne lapsuuden kesään, jossa elimme keskellä päivänkakkaroita, pioneja ja unikkoja. Äiti perkaamassa kukkapenkkejä tai kasvimaata.

Rakkautta.

Lisään isäni meistä viime kesänä ottamat valokuvat tämän postauksen loppuun.

 

Voimaannuttava vappu

Emme  lähteneet Helsingin keskustaan. Ei olla oltu siellä moneen vuoteen vappuaattona tai -päivänä. Kävimme ystävien kanssa Meikon ulkoilualueella ja voi ihanuus sitä rauhaa. Kallioiset rannat, männyt, kevään ensimmäiset silmut, munkki, sima, termarikahvi ja ystävät -ihana päivä! Vapun päivänä olimme piknikillä Vanhankaupunginkoskella. Sieltä on joka kevät saatava skilloista kuvia :)

Kultainen ilta-aurinko

Sorruin Ikeassa viherkasviosastolla ostamaan tämän ylisuloisen kasvin, jota en saa pidettyä hengissä montaa kuukautta. Mutta kun se oli niin halpa. Ja onhan se nätti. Ruotsissa tätä kutsutaan kansankielellä nimellä "Plättar i luften", eli "lettuja ilmassa".

Ihana istahtaa töitten jälkeen hetkeksi keittiön pöydän ääreen ja nauttia ilta-auringon värittämästä maailmasta. Punnitse ja säästä -kaupasta tarttui Pasilan asemalla mukaan pähkinöitä. En tiedä säästinkö; tuo kasa maksoi 7 euroa...

Pääsiäisen värejä

Muutama kuva pääsiäisen valmisteluista ja -vietosta. Onneksi aurinko näyttäytyi parina päivänä ja sai kaikki värit hehkumaan niin ihanasti. Maalasin olohuoneemme seinän lilaksi pari kesää sitten. Etenkin pääsiäisenä se pääsee oikeuksiinsa kaikkien muitten ihanien värien kanssa!

Tuli myös leivottua normaalia enemmän. Kokeilin kahta uutta reseptiä, tietenkin muuntaen ne maidottomiksi. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, varsinkaan raitakakun kanssa, mutta maku oli ihan jees ja kelpasi onneksi perheelle ja pääsiäisvieraille :)

Rairuohot kylvettiin, mutta taaaaas liian myöhään. Tuolla ne vieläkin odottavat itämistä...herneen versot onneksi itävät nopeasti ja tuovat kevään pöytään.